keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Here I am.

SE on ollut mielessä pelottavan usein. Välillä on melkein tukahduttanut, kun ei ole päässyt tekemään SITÄ. Aina ei ehdi. Jaksa. [Parhaimpia tekosyitä, ihan sama mistä puhe.. :D]

Ooh, kuinka järkyttävän iso halu on ollut kirjoittaa! Ongelmanihan vain on se, että:
a) En ole koskaan kotona. Olen aina joko treeneissä, työ-hommissa tai roller derby-seuramme asioissa.
b) Joku roikkuu kokoaika näyttöni vieressä :D En osaa kirjoittaa ilman, että saisin tehdä sen rauhassa.
c) Kun minä kerran viikossa ehdin silloin "rauhan aikana" avata koneen, jumitun sillä joko Facebookkiin tai muualle. Yleensä derbyyn liittyvissä asioissa. Tai luen itseäni kiinnostavia juttuja. Soppailen. Tai sitten vaan selaan sitä Facebookkia ylös ja alas - Koska se näyttää niin erilaiselta koneella! Ja enhän ole sitä ehtinyt vähään aikaan tekemään! ..Niinpä niin.

Edelliseen tekstiini palatakseni: Eipä todellakaan tiennyt tyttö missä olisi reilun puolen vuoden päästä. Ou mai miten hymyilyttääkin se, mihin seuraava puolikas vuosi minut vie!

Tällä hetkellä olen siis tässä:
Derby on vienyt kokonaan sekä mieleni, että sydämeni. Ei mene päivääkään, että asiasta ei puhuisi: jo pelkkä puhelin laulaa joukkueen viestejä aika ajoin. Seuran hallitukseenkin hyppäsin mukaan, joten sitäkin myötä hieman enemmän tekemistä. Minua huvittaa ajatus, että puhun derbystä yhtä paljon kuin pienten lasten äidit vauvoistaan. Hoksasin tämän itse työmaalla tuossa yksi päivä, kun tuli ajatus, että kuinkahan kauan nämä jaksavat kuunnella, kun joka väliin heitän lajista jotain :D !

Henkinen hyvinvointini on tällä hetkellä korkeammalla kuin koskaan ja todellakin hymyilyttää ja lämmittää sydäntä ajatus, missä olen senkin kanssa seuraavan puolivuotisen kuluttua :)

Opiskelen alaa, josta todellakin nautin. Kaikki tuntuu niin luontevalta. Tämä voi olla yksi niistä asioista, joita minun kuuluukin tehdä. Ainakin olen oikealla tiellä ja seuraavat kuukaudet tulevat näyttämään lisää haasteita ja vahvistamaan fiiliksiäni alan suhteen.

Mikäpä tässä,
Life is gooood. :) Palaillaan pian tarkemmin, käynnistellään vielä vähän :)

-M

maanantai 9. toukokuuta 2016

Eipä tiennyt tyttö

Eipä tiennyt tyttö..

Eipä tiennyt tyttö viime lokakuussa, mistä löytäisi itsensä seuraavan puolen vuoden kuluttua. (Tai tarkemmin ottaen lähemmäs 7kk kuluttua.)

Eipä tiennyt tyttö, että hän on edelleen koko ajan reenaamassa.
Ehkä saattoi tyttö arvella, että laji vei sydämen, vaan eipä tiennyt tyttö, että laji vie mielen - ja kehonkin.

Eipä tiennyt tyttö, että ei ole samalla työmaalla enää. Ehkä saattoi arvella, vaan eipä tiennyt tyttö, että joku toinen ala vie mielen - ja sydämenkin.

Eipä tiennyt tyttö, kuinka voi sydän, mieli ja keho kehittyä reilun puolen vuoden aikana.
Eipä tiennyt tyttö, kuinka paljon voi itseään kohtaan oppia olemaan lempeämpi, rakastavampi.
Eipä tiennyt tyttö, kuinka paljon voi itseensä uskoa.

Vaan nytpä tietää tyttö, kuinka paljon voi elämää rakastaa.
Nytpä tietää tyttö, kuinka paljon voi elämään luottaa ja siihen, että asioilla on tapana mennä kuten on tarkoitettu.
Nytpä tietää tyttö, että pääsee halutessaan vaikka kuuhun asti.

Stay tuned.
The story continues. <3

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

A year.

Viime kirjoituksesta ei aivan vuotta ole.
Siitä on, kun ensimmäisen kerran kirjoitin tätä blogia.
Aika ajoin olen palannut kaikkiin edellisiin kirjoituksiini, mitä olen koskaan kirjoittanut. Tänään törmäsin erään ihanan naisen blogiin, jonka hän on päättänyt herättää uudelleen henkiin.

Aloitin tämän blogin kirjoittamalla siitä, että jokainen haluaa jossain vaiheessa aloittaa elämänsä alusta.
Tällä kertaa en tee sitä. Nyt hyväksyn menneisyyteni - ja sen, että en ole enää siellä. Voin kertoa, kun tuossa joku aika sitten luin alkupään tekstejäni, sydäntäni alkoi puristamaan ja muistin nuo hetket..
Asia on edelleen minulle suuri ja tärkeä. Unelma.

Muistakaa unelmoida. Pitäkää kiinni Unelmistanne. Voin kertoa, että viime syksynä lähti sellainen lento käyntiin, joka ei todellakaan ole pysähtymässä. Asioita on tapahtunut ja ilmestynyt elämääni kuin huomaamatta, uusi harrastus, uusi koulutus, uusia aivan huikeita ihmisiä..! Silti huomaan kamppailevani tämän yhden ja saman asian kanssa. Kuitenkin, asioilla on tapana järjestyä - ja mennä kuten on tarkoitettu. Mulla on kokoajan sisälläni kutina, että kohta tapahtuu jotain suurta.

Aivan kohta.

Stay tuned. Here might have just started something..

-M

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu!

Mitäpä tässä, Ritari Ässä!

Hieman on tämä kirjoittaminen jäänyt juu. Vaan en minä ehdi ku oon kokoaika reenaamassa! :D
Itse asiassa yritin tuossa kuukausi sitten päivittää, kun olin sairaana ja vietin päiväni sängyssä, vaan en saanut sitä sitten julkaistua minusta riippumattomista syistä. Tallensin tekstin kyllä koneelle,kun julkaisu ei onnistunut, vaan annetaanpas sen nyt olla..

Juuh, elikkäs Unelma Itsestä valmennuksessa on nyt toinen kuukausi polkaistu käyntiin. Ja tämä on kyllä kuin tehty minun negatiiviselle ajattelumaailmalleni ! Muutoksia olen huomannut jo tässä ajassa - enkä malta odottaa mitä kaikkea tämä minulle tuokaan <3

Uuh, apua, kohta pitää alkaa valmistautumaan tämän illan reeneihin! Meijän kylän tyttöjen roller derby harkat tänään, sunnuntaina aina ne viralliset.

Ja tääki teksti tyssää nyt tähän, ku mies tuli töistä postin kanssa. Sain paketin ystävältäni Bostonista <3 !! Hän lähetti minulle jo aikaisemmin yllätys pakettina Marvelin halloween aiheisen paidan, ja tiedän että tämä paketti sisältää sukkia..:P


Syksyn myötä sain tosiaan aloittaa treenini salilla yksin. Ystäväni lähti takaisin kotiinsa Bostoniin, ja toisella alkoi koulu, joten aamusalini on ollut sen jälkeen tyhjempi. Eikä se mitään, tykkään toki treenata myös yksin :) Ehkä hieman ikävä sitä englannin vääntämistä myös.. ;) Pidimmekin ihanat (pienet) "läksiäis-partyt", joihin saapuikin yllärinä paljon ihania ihmisiä <3 ! Ja sinä iltana kyllä tanssittiinkiin enempi kuin vuosiin! Polar m400:nenkin näytti aamulla 108%.. :D

Tosiaan sellainen tuli laitettua. Aikasemminhan minulla oli Polar Loop, jonka totesin lopulta olevan liian "vaatimaton" minulle. Aloinkin tutkimaan sitten, minkälainen olisi minulle se sopiva aktiivisuus-/urheiluranneke. Polar nousi kyllä pian parhaimman kuuloiseksi helppo- ja monikäyttöisyydensä vuoksi. Suunto oli toinen merkki, mitä havittelin, vaan kun myyjä yhdessä urheiluliikkeessä mainitsi, että Polarilla huolto toimii myös nopeammin ja esim. patterit pystyy vaihtamaan itse, niin päädyin sitten tähän. Ja olinhan jo Loopin kanssa tutustunut netti- ja puhelinsovelluksiin.
Sitten rupesinkin arvelemaan kahden mallin, m400 ja a300 välillä. Ei suuria eroja, m400 sisältää myös GPS:n ja a300 olisi pystynyt mittaamaan sykkeen myös uidessa ym. Hieman monipuolisemmat toiminnot m400, ja Gigantissa sattui olemaan silloin tarjous, jolloin hinta oli kummallakin sama. [En olisi epäröinyt sekuntiakaan, jos tätä m400:sta olisi saanut keltaisena...:P]

Sunnuntaina derby-treenien jälkeiset lukemat.
 


Ja voin sanoa, että kyllä suosittelen. On kivan näköinen ja tuntuinen kädessä, sekä tosiaan helppo käyttää! Ladata tarvii hyvin harvoin ja päivän aktiivisuustasoilla on eroja! Loopissa en huomannut sitä niin hyvin - en tahtonut edes ykköstasolla saada päivää täyteen. Nyt käytän korkeimpaa tasoa, koska salilla saan sen jo lähes siihen sataan prosenttiin nousemaan, nyrkkeilyt ja derbyt heittää yli. Vaan lepopäivinä ei nouse ;)

Niin tuli roller derbyn aloittelijakurssille myös lähdettyä! Ja oon kyllä niin tykännyt! Ehkä asiasta ihan oman postauksen jos saisin piakoin aikaiseksi :) (Jos tähän näpyttämisen makuun taas pääsis..)

Huomenna lähden pariksi yöksi systelleni! Kerran olen siellä käynyt sen jälkeen kun hän vaihtoi syksyllä paikkakuntaa opiskelujen vuoksi. Mukava maisemanvaihdos hetkeksi tiedossa siis, palaillaanpa kuvioihin :)

-M



sunnuntai 2. elokuuta 2015

Liebster Award-haaste: Vastaukset

#FITNESSpaskaa-blogin Heidi nakkasi minulle haasteen. Itse en ole aikaisemmin kyseisestä haasteesta kuullut, joten kiitos Heidille tästä ilosta ja kunniasta - innostuin nimittäin heti. (Ja hyppäänkin suoraa päätä vastailemaan kysymyksiin!) Suoritan haasteen muut osuudet myöhemmin, koska ongelmaksenihan tässä muodostuu seuraavien haastaminen :D (ja ehkä samalla myös uusien kysymysten keksiminen)

1. Seuraava tavoitteesi (elämässä/valitsemassasi urheilulajissa/missä tahansa)?

Vähään aikaan en ole asettanut tavoitteita. Ainakaan suuria. Alkuvuodesta minulle iski miesflunssa-kierre. Treenimotivaatio ja -tavoitteet olivat pilvissä, kunnes romahtivat kanssani sohvan pohjalle kerta toisensa jälkeen. Vihdoin päätin haudata tavoitteeni kokonaan - ja keskittyä vain ylipäätänsä selviämään sinne salille asti pidemmäksi aikaa kuin viikoksi putkeen.

Nyt olisi oiva hetki tavoitteiden laatimiselle treenaamisen suhteen. Odotan kuitenkin vielä, sillä olen mukana Unelma itsestä- valmennusohjelmassa, joka starttaa elokuun lopussa.
Seuraava tavoitteeni, on saada tämänhetkiset asiani järjestykseen.

2. Suosikki "fitness"ruokasi? Eli jos olet vaikkapa dieetillä tai kevennät muuten vain, mikä on lempiruokasi "sallittujen ruokien" listalta?
Haha. Mitäpä minä tähän voisin edes vastata! En "dieettaa" tai edes kevennä muuten vain :D Syön kaikkea. Ruoka on hyvää. Voisin vastata maitorahka, vaan sekin menee nykyään enää vain satunnaisesti alas. (Eilen hunajan, tänään hillon kanssa :D) 


3. Miten löysit tämänhetkisen suosikkilajisi ja kauanko olet sitä harrastanut?
Ystäväni Jonna vei minut salille melkein puolitoista vuotta sitten. Tai siis sai vietyä. Sinne tielle jäin.


4. Mitä lajeja et voisi kuvitella harrastavasi ja miksi ?
Hevospoolo tuli ensimmäisenä mieleen. En ole hevosihminen ja pelkään ajatustakin siitä, että hevosen selästä pitäisi yrittää vielä jotain tehdäkin..(Ps. Taidan mahdollisesti pelätä kyseistä eläintä.)

5. Millainen olisi unelmakroppasi?
Kyllä minä haluaisin vastata, että tämä omani. Sellaisena kuin se on, kaikkine "virheineen". Kuitenkin, kun nyt kysytään unelmasta, kerron että haluaisin vatsani olevan litteämpi(ei sixpäk-tarvetta) ja reisistä hieman sitä ylimääräistä pois. Unelmakropassani ei olisi myöskään koskaan turhia karvoja, ja hampaani ja hiukseni aina kauniit ja terveet. (Ja kaiken tämän saavuttaminenhan riippuu vain minusta itsestäni.)

6. Vastaavasti; mitä kohtaa vartalossasi et muuttaisi, mihin olet tyytyväinen juuri tällä hetkellä?
Pidän rinnoistani, käsivarsistani, ylipäätänsä yläkropastani. Useimpina päivinä myös pepustani. Ja edelliseen kohtaan viitaten: Nykyään usein myös reisistäni. (Ovat alkaneet muokkaantua kivasti tässä lähiaikoina :))

7. Parhaat treenibiisit IKINÄ? (Kerro mahdollisimman monta)
Haha, aloitan varmasti noloimmalla, ettei vaan jää keneltäkään huomaamatta.
Robin feat Elastinen - Kipinän hetki
Slipknot - Psychosocial
Slipknot - Duality
Volbeat - Maybellene i Hofteholder
Volbeat - Lola Montez
Paramore - Brick By Boring Brick
Timi Lexikon - Perhosefekti
Disco Ensemble - Eartha Kitt
Disco Ensemble - Second Soul
Disco Ensemble - We Might Fall Apart
Disco Ensemble - Too Much Feeling
Billy Talent - This Suffering
Apulanta - Koneeseen Kadonnut
My Chemical Romance - The Sharpest Lives


8. Mikä motivoi sinua huonoina päivinä?
Se, että päivästä tulee vielä huonompi, jos en mene sinne salille.

9. Millä tai miten palkitset itseäsi kun saavutat asettamiasi tavoitteita?Uusilla reenikamppeilla :) Tai materialla ylipäänsä. Ulkomaan reissulla.

10. Mistä herkusta et luopuisi mistään hinnasta?Suklaasta. No questions asked.

11. Treenaatko mielummin yksin vai jonkun seurassa?Riippuu täysin päivästä. Aiemmin minua häiritsi, jos osuin salille yhtäaikaa ystävän/tutun kanssa. Sitten treenasin pidemmän aikaa yksin, ja aloin jo ikävöimään seuraa. Nykyään sovin jo innoissani treffejä! (Ja seurani huomaa ja ymmärtää kyllä, jos en jouda sarjojen välissä höpöttämään.) Joskus on kuitenkin mukavampi keskittyä vain siihen musiikkiin ja omaan suoritukseen.

Siinäpä olisi vastaukseni - nyt uusia haastettavia metsästämään!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

It's all about fat.

No kylläpä otsikon nakkasi. Tämähän juontaa juurensa tähän minun koipeeni, jonka kävin eilen tatuloimassa. Hihii! Siihen iskettiin minun "Stay strong no matter what"-muistutukseni. Old schoolia, tiikeri. Grrau. Valitettavasti se on rasvan peitossa, turvonnut, ja punoittaa, joten kuvaa saa odotella. 

Kävin ottamassa leimani Oulun Red&White Inkissä Sergiolla. Hän on tehnyt kaikki paitsi ensimmäisen tatuointini. Ja kyllä, joku päivä aion viedä myös äitini Red&White Inkiin. Suosittelen, todellakin! Porukalla on kokoaika hymy huulilla ja juttu lentää. Ei arvostella sitä, minkälaisen kuvan haluat ottaa, vaan ollaan kiinnostuneita. Annetaan kaikkien olla omia itsejään, välillä käydään kuikkimassa mitä kaveri tekee.. Parhautta ja parasta palvelua :)

Tämä operaatio kesti aikalailla sen kaksi tuntia. Taukoja ei sen kummemmin pidetty, mitä nyt musiikin laittamista yms. Kuva on ehkä isoin, mitä minulla nyt on, ei kuitenkaan kovin paljon isompi olkapäässä sijaitsevaa omaakuvaani. Vaikea hahmottaa, kun muut ovat käsivarressa ja tämä tehtiin reiteen (ja on tosiaan vielä turvoksissa yms.)
Paikkana voisin sanoa, että reisi on helpompi tehdä, mutta kivuliaampi parantaa. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä :D Itse operaatio ei nimittäin sattunut juuri lainkaan, tuntui vain joutavalta ja ääriviivat tietystä kohdasta sattuivat hieman enemmän. Värittäminen sai irvistämään siinä vaiheessa kun aikaa oli jo sen reilu 1,5h kulunut. Käsivarsi oli pahempi, koska se puutui ja taukoja oli sen takia pidettävä. Käteen ei sattunut jälkeenpäin näin paljon ja varsinkin käveleminen tuntuu nyt inhottavalta :D Kestetään - eihän minun ollut tarkoitus kuin pysyä tässä yhdessä kädessä..

Operaation jälkeen kävimme ystäväni kanssa intialaisessa syömässä ja hieman pyörimässä kaupunnilla. Sieltä nappasin kirjakaupasta itselleni aikuisten värityskirjan. :O Aluksi en ollut varma, mitä olen ylipäätänsä näistä mieltä. En uskaltanut Lontoon reissulla sellaista vielä ostaa, vaan nyt päätin kuitenkin sellaisen haluavani. Väritin sitä eilen - ja väritin sitä tänäänkin. Ehkä julkaisen jonkun oikein nätin kuvan, kun/jos sellaisen saan aikaiseksi.

Peekaboo :P
Nooo mitäs muuta! Männä viikonloppuna kävimmä Oulun yöelämässä! Niin ja siellä väriestejuoksussa.
                                  



Hengissä selvittiin maaliin asti - vaikka otettiinkin tosiaan semmoiset 12km lenkit. Itse rata oli hieman reilu 4km. Välikuolemat piti siinä yöpaikalla sitten kuitenkin ottaa, kun takaisin pääsimme. Juoksu oli ihan hauska. Tarpeeksi hauska, että sinne voisi uudestaankin joskus lähteä. Seura oli kyllä paras mahdollinen. Esteitä ja värejä toivoimme kaikki tietystikkin enemmän.

Elämäpä on muutenkin nakellut mallillaan, ja nyt olisi aika ratkoa tulevaisuuden suuria mysteereitä. Koko heinäkuun olen saanut odottaa yhtä jos toistakin asiaa, joka pitää saada alta käsiteltyä/elettyä/koettua pois, että voitaisiin rauhassa taas kinastella tästä lapsiasiasta. Puheenaiheita on muitakin, enkä minä ole ainoa, joka pitää suunsa kiinni.

Se vain kostautuu, se suun kiinni pitäminen nimittäin. Asiat kasautuu, sä stressaannut ja sitten pimahdat. Näin kävi minulle muutama ilta takaperin, kun junalippuja olin ostelemassa. Olin sanonut, että haluan hänen siihen iltaan mennessä tietävän, lähteekö hän tatskapäivänä mukaan Ouluun, että tietää liput ostaa. Laitoin Facebook-päivityksen, jossa kysyin mahdollista kyytiä Ouluun, koska hän ei osannutkaan sanoa lähteekö vai ei. Ja siitä syntyi Riita. Minä sain kuitenkin Voimani haettua Oulusta, ja hän oli mukana. (Osti lipun edeltävänä iltana.) Voimani sain, ja sen ansiosta myös suuni avattua.
"Hei tiedätkö, meidän täytyy asioista puhua ennen kuin koulut taas alkaa ja hukutaan sinne arjen pyöritykseen..""Ai mistä?"
".. no siitä yhdestä.."

Näillä mennään. (ei mikään muutu?)

Viikonloppuja!
Mulle nakattiin haaste, enkä malta odottaa että saan aikaiseksi vastailla! Aloitin kirjoittamaan sitä heti jo eilen, vaan ajattelin että pitää tätä liibalaabaakin tähän väliin saada :)
Ja maanantaina alkaa ilmainen Unelma Itsestä: Unelmien viikko ! Klikkaa ja liity ihmeessä kokeilemaan. Itsehän en malta odottaa kuukauden päästä alkavaa Unelma Itsestä valmennusta, wuhuu!
Jospa sitten ei kaikki olisi enää niin rasvaista. Ylipäätänsä

-M

maanantai 20. heinäkuuta 2015

#lovelondon

Niin sitä ollaan reissusta kotiuduttu ja saatu tietokone nokan eteen. Hiemanhan tuota on väliä ollut tässä näpyttelyssä, vaan yritetään skarpata ;)

Matkamme oli täynnä askeleita, hyvää ruokaa ja julkista liikennettä - Kotiin päin tullessamme meinasimme jopa myöhästyä junasta. Saimme kirjaimellisesti juosta taksista laiturille. Luulen, että tähän väliin kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, ja reissusta pitäisi tehdä kokonaan ihan oma postaus. (Kuitenkin joka ikinen kerta on sellaiset jäänyt tekemättä. Joten nauttikaa näistä.)

London Eye

Yoda hengaili Piccadilly circuksen liepeillä, luultavasti vain varastaakseen B:n lakin.
London Zoo
Siskoni joutui photobombauksen uhriksi poseeratessaan Big Benin kanssa.
Notting Hill
Näimme myös muita tuttuja.


Lontoo oli niin mahtava, kuin muistinkin. Se otti meidät vastaan auringon paisteessa, ja antoi hieman sadettakin. Kävimme ottamassa kyytiä Lontoon silmältä, kävelemässä Notting Hillissä ja Portobello Roadin marketilla. Metrolla ajoimme tuhottomasti, ja vain ensimmäisellä kerralla harhaan. Tietenkin jotain korjaustöitä oli, joista emme olleet aiemmin tietoisia ja täytyi sitten lennosta vaihtaa reittisuunnitelmaa. Kuitenkin tuolla metrossa joutuu kilometrejä kuluttamaan myös kävellen, niin suosimme busseja. Metsästimme sarjakuvakauppoja (kiitos siskoni) ja saimme siten myös tuhottomasti kulutettua tennareita. B jaksoi kyllä tosi hyvin mukana ja hotellimme oli kuitenkin hyvällä sijainnilla, niin sinne pääsi aina hetkeksi lepäämään.
Harrodsin ostoskeskuksesta mainittava se, että kolmatta kertaa en sinne enää mene. (Paitsi jos joku ostaa mulle jonkun kassin sieltä :)) Edellisellä Lontoon vierailullani olen käynyt siellä ja luultavasti aika on kullannut muistot sen ihanuudesta - Menimme eksymään siellä. Väsyneinä ja nälkäisinä.

Lontoon eläintarhassa vietimme lähes yhden päivän. Sijainti oli mitä eriskummallisin: näimme kirahvit moottoritien yli ja läheisen puiston läpi kulkiessa pystyy näkemään pahkasikoja sekä Afrikan villikoiria. "Joo, näinpä tuossa aamulenkillä pahkasian."  Suuntasimme sieltä Camden Marketille, Lontoon varmaankin suurimmalle markkinapaikalle. Lähistöllä oli yksi sarjakuvakauppa :D

Madame Tussaudsin vahakabinetin säästimme reissumme viimeiselle päivälle. Olihan se käytännössä katsoen matkamme tarkoitus, koska Avengers. Olen aiemmin juossut vahakabinetin läpi, hyvin nopeaa ystäväni kanssa, oli kiire lennolle. Muutoksia oli tullut kivastikin! Teimme hassuja poseerauksia vahanukkejen kanssa ja pääsimme jopa aikamatkalle mustan Lontoon taksin kyytiin.


B ohjaa alusta med Chewbacca.

Paljon jäi taas näkemättä ja kokematta - kyllä ne jalat on rajalliset kulkea :D Ja voin taas olla varma, että Lontoo on todellakin tähän mennessä paras paikka, missä olen käynyt.

Paluulentomme oli tosiaan myöhässä ratkaisevat 15 minuuttia. Paineessa odotimme laukkuamme ja pääsimme onneksi taksijonon ohi kun selitimme tilanteemme. Pieni hätä tuli, kun näin että kuljettajaksemme valikoitui vanhempi herrasmies - eikö ne nuoret pojat aja vähä kovempaa? Noh, hän sai meidät tarpeeksi ajoissa perille, ajettuaan jotain kiertotietä ilmeisesti. Seuraavaa junaa olisimme joutuneet odottamaan 6 tuntia.

Nyt tosiaan kotiuduttu, ja maailman parhaimman vastaanoton kyllä sain. Jalat olen saanut salilla jumppattua jo kipeäksi ja seuraava ongelmani onkin, kuinka selviän tulevan lauantain väriestejuoksusta? Ensi viikolle onkin myös jo odotettavaa - sain nimittäin tatuointiajan! Saleilut saa taas sen viikon taukoa, vaan näin se nyt menee.. Nautin siellä vielä kun ehtii, muutaman kerran myös uuden salikaverin kanssa. Hän on Amerikasta asti tullut tänne lomailemaan ja kävin tänään tutustuttamassa hänet meidän saliin :)

Vaan ei niin paljon hyvää ettei jotain.. Nimittäin toisen mummoni kunto on yhtäkkiä huonontunut. Onneksi olen ehtinyt käydä häntä jo katsomassa. Aika näyttää. Kaikki voimani hänelle, ettei kivut olisi kovat <3

Jos avautumista lisää sitten myöhemmin,
Kaikkea hyvää toivotellen <3
-M

Edit: Ostin ne Dromet. Nuo pinkit limited edition värit. Koko M. (Sitten tilasin myös ne mustat, jotka vaihdoinkin harmaisiin..) On hyvät !